Syyskuun N\u00f6yr\u00e4n viisauden klubilla paneudutaan itseironiaa kaihtamatta naismestarillisuuden harvinaiseen ilmi\u00f6\u00f6n ja putsataan samalla pesuveden mukana ulottuvilta lipsahtavaa miesneromyytti\u00e4.<\/p>\n
Kriitikko Silvia Hosseinin sanoja mukaillen nerous el\u00e4\u00e4 siell\u00e4, miss\u00e4 on hoivaa ja huolenpitoa. Silti puhumme usein neroudesta ja mestarillisuudesta silloin, kun luemme miesten tekemi\u00e4 teoksia, jotka k\u00e4sittelev\u00e4t t\u00e4rkein\u00e4 pidettyj\u00e4, k\u00e4rsimyksen s\u00e4vytt\u00e4mi\u00e4 aiheita: sotaa, yhteiskunnallisia murroksia, maailmasta vieraantumista, itsetuhoa. Miksi miesneromyytti istuu niin tiukassa, ja miksi naistekeminen tulee leimatuksi aiheistoltaan puuhastelevaksi, vaikka se olisi kuinka suvereenia tahansa? Kysyt\u00e4\u00e4n my\u00f6s kriittisesti, mit\u00e4 muuta kuin hoivaa ja tunteita taiteessa olisi syyt\u00e4 tarkastella, jotta saataisiin esiin naismestarointikysymyksen kannalta olennaisin.<\/p>\n
Naismestari-illassa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n mm. Olga Tokarczukin, Svetlana Aleksijevit\u0161in, Jenny Erpenbeckin ja Maria Stepanovan proosaa. Keskustelussa ovat mukana teatteri- ja tanssikriitikko Maria S\u00e4k\u00f6, joka tuntee laajasti eurooppalaista kirjallisuutta ja teatteria, sek\u00e4 kirjailija Marjo Niemi, joka on juuri julkaissut uuden romaanin nimelt\u00e4 Pienen budjetin sotaelokuva (Teos).<\/p>\n