Kirjallisuustapahtumien jättämän jäljen voi mitata muun muassa sillä, kuinka moni osallistuu tapahtumaan ja ostaa mahdollisesti kirjan tai useamman ja miten tapahtuma näkyy medioissa. Näille kaikille mitattaville määrille voi asettaa tavoitteita ja näitä voi seurata. Ja nämä ovat tietenkin tärkeitä ihan jo siksi, että usein juuri näihin liittyvillä onnistumisilla katetaan tapahtuman kulut.
Mutta sitten on jotakin muuta, jota ei voi suoraan mitata vaan jonka vaikutus näkyy myöhemmin myös mitattavissa tavoitteissa, ja jotakin sellaista, joka ei mahdu exceleihin – paitsi silloin jos se häviää. Silloin seuraukset ovat dramaattiset.
Mitä tapahtuu kirjallisuudelle ja kulttuurille, jos ihmiset eivät kohtaa toisiaan sen äärellä? Mitä tapahtuisi uusille ideoille, ajatusten ravistelulle ja inhimillisille kohtaamiselle (joiden jäljet voivat olla järisyttävä), jos kirjallisuustapahtumien mitattavien tavoitteiden rinnalla ei nähtäisi, että niin itse kirjallisuus kuin ihmiset tarvitsevat tapahtumia, joissa pysähdytään kirjallisuuden, kirjoittamisen ja lukemisen äärelle?
Kirjallisuuskalenteri tarjoaa näkymään siihen kaikkeen, mikä saa ihmiset liikkeelle kirjallisuuden vuoksi. Se on mahdollisuus niin tapahtumien järjestäjille, esiintyjille kuin kävijöille.
Mitä tapahtuu kirjallisuudelle ja kulttuurille, jos ihmiset eivät kohtaa toisiaan sen äärellä?
En osaa ajatella itseäni kustantajana ilman kirjallisuustapahtumia ja kohtaamisia niissä. Olen ollut alalla niin pitkään, että tunnistan myös puheen siitä, että jälleen yritetään jotakin yhteistä, joka voi alkuinnostuksen jälkeen unohtua. Ei se unohdu, jos tahtoa on enemmän kuin kyynisyyttä. Ja kykyä nähdä kaikenkokoisten tapahtumien merkitys. Jokaiselle löytyy jotakin. Tämä kaikki on liian arvokasta ohitettavaksi tai unohdettavaksi.
Muistan, miten kaksi kirjailijaa kertoivat keskustelustaan kirjakaupassa, jossa oli vain yksi kuulija. Ensin vähän kauhistutti ja hymyilytti. Ja sitten ohjelma alkoi, ja kirjailijat kertoivat saaneensa valtavasti ajatuksia toisiltaan. Yleisössä istunut nainen oli tullut tilaisuuden loputtua kiittämään ja sanomaan, että kyseessä oli yksi hänen vuotensa parhaimmista illoista. Eivät tällaiset kokemukset pyyhi pois pettymyksiä siitä, että yleisö jää joskus pieneksi, mutta muistuttaa, että moni mittaamattoman arvokas asia elämässä alkaa yhdestä virkkeestä – tai katseesta. Niin kirjallisuustapahtumissakin.
Anna-Riikka Carlson
Kirjoittaja on WSOY:n kotimaisen kaunokirjallisuuden kustantaja ja ja Kirjallisuuskalenterin ohjausryhmän jäsen.
Välttämättömät evästeet mahdollistavat asetustesi, esimerkiksi evästekäytännön tallentamisen ja kirjautuminen toimimisen. Niitä ei voi ottaa pois päältä.
If you disable this cookie, we will not be able to save your preferences. This means that every time you visit this website you will need to enable or disable cookies again.
Kentältä | Kirjallisuustapahtumien onnistuminen on osin mitattavissa ja osin ei
Kirjallisuustapahtumien jättämän jäljen voi mitata muun muassa sillä, kuinka moni osallistuu tapahtumaan ja ostaa mahdollisesti kirjan tai useamman ja miten tapahtuma näkyy medioissa. Näille kaikille mitattaville määrille voi asettaa tavoitteita ja näitä voi seurata. Ja nämä ovat tietenkin tärkeitä ihan jo siksi, että usein juuri näihin liittyvillä onnistumisilla katetaan tapahtuman kulut.
Mutta sitten on jotakin muuta, jota ei voi suoraan mitata vaan jonka vaikutus näkyy myöhemmin myös mitattavissa tavoitteissa, ja jotakin sellaista, joka ei mahdu exceleihin – paitsi silloin jos se häviää. Silloin seuraukset ovat dramaattiset.
Mitä tapahtuu kirjallisuudelle ja kulttuurille, jos ihmiset eivät kohtaa toisiaan sen äärellä? Mitä tapahtuisi uusille ideoille, ajatusten ravistelulle ja inhimillisille kohtaamiselle (joiden jäljet voivat olla järisyttävä), jos kirjallisuustapahtumien mitattavien tavoitteiden rinnalla ei nähtäisi, että niin itse kirjallisuus kuin ihmiset tarvitsevat tapahtumia, joissa pysähdytään kirjallisuuden, kirjoittamisen ja lukemisen äärelle?
Kirjallisuuskalenteri tarjoaa näkymään siihen kaikkeen, mikä saa ihmiset liikkeelle kirjallisuuden vuoksi. Se on mahdollisuus niin tapahtumien järjestäjille, esiintyjille kuin kävijöille.
En osaa ajatella itseäni kustantajana ilman kirjallisuustapahtumia ja kohtaamisia niissä. Olen ollut alalla niin pitkään, että tunnistan myös puheen siitä, että jälleen yritetään jotakin yhteistä, joka voi alkuinnostuksen jälkeen unohtua. Ei se unohdu, jos tahtoa on enemmän kuin kyynisyyttä. Ja kykyä nähdä kaikenkokoisten tapahtumien merkitys. Jokaiselle löytyy jotakin. Tämä kaikki on liian arvokasta ohitettavaksi tai unohdettavaksi.
Muistan, miten kaksi kirjailijaa kertoivat keskustelustaan kirjakaupassa, jossa oli vain yksi kuulija. Ensin vähän kauhistutti ja hymyilytti. Ja sitten ohjelma alkoi, ja kirjailijat kertoivat saaneensa valtavasti ajatuksia toisiltaan. Yleisössä istunut nainen oli tullut tilaisuuden loputtua kiittämään ja sanomaan, että kyseessä oli yksi hänen vuotensa parhaimmista illoista. Eivät tällaiset kokemukset pyyhi pois pettymyksiä siitä, että yleisö jää joskus pieneksi, mutta muistuttaa, että moni mittaamattoman arvokas asia elämässä alkaa yhdestä virkkeestä – tai katseesta. Niin kirjallisuustapahtumissakin.
Anna-Riikka Carlson
Kirjoittaja on WSOY:n kotimaisen kaunokirjallisuuden kustantaja ja ja Kirjallisuuskalenterin ohjausryhmän jäsen.