Kentältä | Uusia työkaluja kulttuuritoimijoiden viestintäongelmiin

Kirjallisuuskalenteri on asia, joka nyt vaan oli keksittävä. Sille on ollut jatkuvaa tilausta. Se on ollut esillä oman työnantajani Nihil Interitin piirissä jo pitkään. Siitä ja kirjallisuusalan tiedotustoiminnan yleisestä tehostamisen tarpeesta on keskusteltu huutomerkkien kera Runografin yhteydessä. Ja siitä on keskusteltu kaikkialla muuallakin. Nyt Kirjallisuuskalenteri viimein toteutuu osana Tekstin talon muuta toimintaa. Hienoa. Fanfaarien paikka.

Kalenteri lanseerataan aikana, jolloin lajikato lehtien kulttuuritoimituksissa on suurta. Kirjallisuusuutisten ja kirjallisuustapahtumien on yhä vaikeampaa päästä kulttuurimediassa esille. Kulttuurijournalismi viihteellistyy kovaa vauhtia ja vanha tiedonvälityksellinen ote korvautuu pikavauhtia metriikkakeskeisellä klikkipopulismilla ja rekrytoinneilla, joissa kulttuuritoimittajan keskeiseksi ammattitaidon osa-alueeksi määrittyy pystyvideoiden teko substanssiosaamisen sijaan. Tarvitaan siis uusia työkaluja muutoskehitykseen vastaamiseksi. Muutoskehitykseen, joka ei ole pelkästään positiivinen luonteeltaan.

Kirjallisuusalan uutiset, ilmiönostot, tapahtumat ja kontaktit löytyvät jatkossa Kirjallisuuskalenterista yhden osoitteen alta. Tämä merkitsee näkyvyyden selkeää kohentumista koko alaa koskien. Eikä tarjonta jää pelkästään pääkaupunkiseudun omaisuudeksi tai sisällöllisen portinvartijan roolissa toimimiseksi. Kirjallisuuskalenteri on lähtökohtaisesti valtakunnallinen toimija, joka toivottaa tervetulleiksi kaikki alan ihmiset ja organisaatiot, oli toimialueen postinumero tai kirjallisuuden tyylilaji sitten mikä tahansa.

Kalenteria voi jatkossa myös käyttää paitsi uutisten jakeluun myös kirjallisuusalan toimintojen parempaan koordinointiin. Yhteisen toiminta-alustan kautta on mahdollista koordinoida kurssien, tapahtumien ja kokousten aikatauluja paremmin ja välttää turhia päällekkäisyyksiä. Tästäkin tarpeesta olemme omassa taustayhteisössäni puhuneet jo vuosia. Nyt huutoon myös vastataan. Upeata.

Itse en odota Kirjallisuuskalenterilta pystyvideoita enkä klikkiuutisia vessakriisistä. Saati tunnereaktioita tiedonvälityksen kustannuksella boostaavaa mediapopulismia. En myöskään usko kalenterin tarvitsevan yhtään menneen maailman ”tähtikriitikkoa” riveihinsä kirjallisuusalan uuden näkyvyyskulttuurin rakentamiseksi. Yksisuuntaisessa mediassa mellastavien roastaajakriitikoiden aika jäi 1900-luvulle. Tai no, niin sen ainakin piti mennä.

Se mitä odotan, on uusinnostunutta ja kaikille avointa kulttuuriviestintää, vieläpä monisuuntaista sellaista, joka saa koko kentän innostumaan kirjallisuuden ja tekstien maailmasta asiapohjalla edeten. Onnistuessaan tämä on koko suomalaisen kulttuurielämän etu. Ja oikeastaan koko suomalaisen yhteiskunnan etu poliittisen ilmapiirin senkin ollessa karkeaan populismiin ja kulttuurivihamielisyyteen kallellaan. Esimerkkejä päivänpolttavasta suuntauksesta tuskin tarvitsee erikseen tässä luetella.

Jari Nikkola

Kirjoittaja on runousyhdistys Nihil Interitin toiminnanjohtaja ja Kirjallisuuskalenterin ohjausryhmän jäsen.